Nyt se sitten tapahtui. Mun avomieheni on virallisesti myös toisen naisen lapsen isä. Mä en itse asiassa odottanut, että mun fiilikset asian suhteen olisivat tällaiset. Jotenkin mulla on ajoittain ollut tänään jopa "uhattu" olo, vaikka tiedänkin, ettei tuo pieni vauva ole minkäänlainen uhka minulle tai parisuhteelleni. Hassua miten sitä lopulta reagoi, vaikka mulla on kuitenkin ollut aikaa sulatella tätä asiaa jo hyvän aikaa.
En mä kuitenkaan ole muuttanut mieltäni sen suhteen, että poika tulee pysyvästi asumaan meille. Mä rakastan sitä pikkuista jo nyt niin paljon, ettei mikään muu vaihtoehto enää tulisi kysymykseenkään. Senpä takia onkin kummallista, että mulla on ollut tänään vähän väliä tällainen olo. Eiköhän tää tästä kuitenkin taas mene ohi. Ehkä mä olen sitten tietämättäni saattanut jopa ajatella jossain mieleni perukoilla, että ehkei Anton sittenkään ole pojan isä ja nyt kun totuus tuli ilmi, musta tuntuu tällaiselta? Mene ja tiedä.
Tänään myös paljastui vihdoin se, minkä nimen Anton on pojalleen suunnitellut. Edes mä en tiennyt mikä hänen lopullinen päätöksensä oli, sillä Anton pyöritteli kahta eri nimeä päässään. Jasper pojasta nyt sitten näillä näkymin tulee ja mun mielestäni nimi sopii pojalle todella hyvin :) Jotkut ihmettelivät, kun Anton ei halunnut pojalle nimeä, joka sopisi paremmin yhteen Helmin kanssa, mutta mun mielestä näin on aivan hyvä. Mä en ole itsekään koskaan ajatellut, että lasteni nimien tulisi välttämättä olla jollain tavalla samankaltaiset.
Me ollaan kaikki myös pikkuhiljaa päästy pahimman flunssan yli. Antonilla on vieläkin aika kova yskä, mutta onneksi Helmi sentään on jo ihan terve. Tuntui ihan hirveältä katsoa miten toisella oli huono olla...
Mä ajattelin lähteä kohtapuolin lenkille ja koitan siinä samalla vähän selvitellä ajatuksia. Jotenkin tä kaikki tuntuu aika epätodelliselta vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti