6.1.2014

Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Vai vahvistaako? Ihmiset sanovat, että mä olen vahva. Että menetykset ovat tehneet musta vahvemman ihmisen. Mä en tunne olevani vahva, päinvastoin itse asiassa. Enkä mä edes halua olla vahva. Haluaisin olla se sama ihminen, joka olin vielä hieman yli kaksi vuotta sitten. Olen tainnut aiemminkin mainita tästä ihan samasta asiasta. Kaipaan sitä aikaa, kun kaikki oli vielä hyvin. Elin lähes täysin huoletonta elämää ja olin onnellinen. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten osannut silloin arvostaa tarpeeksi sitä, kuinka hyvin kaikki asiat olivat. Mulla oli kaikkea, mun elämä oli lähes täydellistä. Nyt se on säröinä eikä se tule koskaan olemaan ennallaan.

Kaiken lisäksi mulla olisi tälläkin hetkellä mahdollisuus elää melko normaalia ja onnellista elämää, mutta mä en halua. Tai oikeastaan ei ole kyse halusta vaan siitä, etten mä tunne kykeneväni siihen. Miten mä siis voisin olla vahva, jos mä samaan aikaan yhä vaan elän keskellä sitä samaa surua, joka on varjostanut mun elämääni viime kesästä asti? En mä ole vahva, jos en suostu päästämään irti siitä pahasta olosta vaan koitan väkisin pitää siitä kiinni. Oma asenne merkitsee aika paljon, vaikka ei se tietenkään kaikkea ratkaise. Mä vaan uskon, että halutessani voisin olla jo paljon paremmassa kunnossa ja enemmän kiinni tavallisessa elämässä ilman jatkuvaa surua. Mä en vain osaa päästää irti.

Näistäkin asioista pitäisi puhua terapiassa ja niin mä haluaisinkin tehdä. Tällä hetkellä mulla ei vaan ole terapeuttia, jonka kanssa puhua... Ehkä sekin asia vielä ratkeaa niin kuin kaikki muukin. Kyllä mä vielä joku päivä herään hymy mun huulilla ja tajuan, että samaa on jatkunut jo pitemmän aikaa :) Täytyy vaan alkaa tosissaan tehdä töitä sen eteen!

2 kommenttia:

  1. Uskon tuohon sanontaan. Yleensä vanhat sanonnat on hyviä ja arjessa koeteltuja. Se saattaa olla niin, ettei sitä vahvistumista huomaa nyt vaan vasta ajan päästä. Sinä olet nuori ja menetyksesi on vielä tuore. Vanhempana saatat ehkä huomata, miten paljon olet saanut enemmän elämänkokemusta ja vahvuutta elämääsi. Ymmärrän silti, että mieluummin haluaisit pitää vanhempasi, eihän heitä mikään korvaa. Toivoa on kuitenkin - pidä siitä kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, luultavasti vanhempana tätäkin asiaa ajattelee hieman eri tavalla. Pidän kiinni kyllä, en suostu luovuttamaan vaikka mikä olisi! Paljon kiitoksia kommentista :)

      Poista