13.1.2014

Pienet, iloiset asiat.

Lähes puolen vuoden ajan makasin kotona sängyssä itkemässä. Mua ei kiinnostanut eikä huvittanut mikään, olin liian surullinen. Koko syksy oli niin synkkä, kesästä nyt puhumattakaan. Enkä tarkoita synkkyydellä sitä, millainen ilma ulkona oli, sillä mulla ei ole siitä oikeastaan minkäänlaista käsitystä. Mun elämä oli pitkään pelkkää loputonta pimeyttä. Aamulla herätessäni toivoin, että pian tulisi ilta ja saisin taas nukkua. Monena päivänä ainut asia, joka sai minut hymyilemään, oli vilkaisu kelloon, joka kertoi minulle illan tulevan pian. Enää muutama tunti ja pääsen taas pois tästä pahasta maailmasta. 

Pikkuhiljaa maailma alkoi kirkastua ja elämästä alkoi tulla taas elämisen arvoista. Paha olo ei ole vieläkään helpottanut täysin, eikä niin varmasti hetkeen tapahdukaan, mutta voi luoja miten mulla on jo niin paljon parempi olla kuin vaikka sinä hetkenä, kun kirjoitin ensimmäistä postausta tänne blogiin. Siitäkin on jo yli kolme kuukautta ja mä olen näiden kuukausien aikana päässyt huimasti eteenpäin tän surutyöni kanssa. 

Olen ennen kaikkea oppinut arvostamaan niitä pieniä hetkiä, kun olen iloinen. Niitä ei vieläkään ole mitenkään liiaksi, mutta vielä vähän aikaa sitten minulle tuli huono omatunto joka ikinen kerta, kun nauroin jollekin tai tunsin olevani iloinen. Nykyään pyrin nauttimaan täysillä niistä vähäisistäkin onnellisista hetkistä ja muistutan itseäni usein siitä, että minulla on täysi oikeus tuntea myös iloa :) 

Olen myös oppinut jälleen hemmottelemaan itseäni. Mielestäni se on tärkeää ihan jokaiselle ja tuo mukavaa piristystä arkeen. Hemmottelu voi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa, mistä tulee itselle hyvä olo. Minulle se on viime aikoina tarkoittanut mm. pitkästä aikaa kampaajalla käyntiä, kasvohoidossa käymistä sekä lempielokuvan katsomista oman kullan kainalossa lempiherkkuja syöden. Tästäkin jo huomaa sen, kuinka paljon paremmin mulla nykyään menee, sillä vielä syksyllä mulle ei olisi tullut edes mieleen varata itselleni aikaa kasvohoitoon ja mennä sinne rentoutumaan. Onneksi suunta on tämä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti