20.1.2014

It'll be alright.

Mä oon halunnut kirjoittaa, olen monta kertaa jo aloittanutkin, mutta joka kerta se on jäänyt kesken. Olen pyyhkinyt kaiken pois, sillä vaikka mulla olisi paljonkin asioita, joista haluaisin kertoa ja kirjoittaa, en osaa. En löydä oikeita sanoja kuvaamaan tämän hetkisiä tunteitani ja ajatuksiani. Kaikki on jotenkin samaan aikaan niin sekavaa, mutta kuitenkin niin selkeää. Yhtenä hetkenä musta tuntuu, että kaikki on hyvin tai että kaikki ainakin tulee olemaan hyvin, mutta seuraavassa hetkessä huomaan romahtaneeni maahan itkemään. Tosin toi nyt ei ole millään tavalla uutta mulle.

Viikonloppu oli hyvinkin tapahtumarikas. Opin uusia asioita sekä itsestäni että läheisistäni niin hyvässä kuin pahassa, mutta annan tällä hetkellä asioiden edetä ihan omalla painollaan. Niin se on parempi tehdäkin, sillä mä olen huomannut, ettei siitä seuraa kuin pelkästään pahaa mieltä, jos asioita koittaa väkisin selvittää tai tekee liian hätiköityjä johtopäätöksiä ennen kuin on todella valmis. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Riittävän hyvin ainakin.

Huomenna mulla on tapaaminen sen uuden terapeutin kanssa ja se aiemmin mainitsemani jännityskin on jo vähentynyt huomattavasti. Turha tollasestakaan on stressata. Se joko toimii tai sitten se ei toimi ja mikäli se ei toimi, mun täytyy etsiä taas uusi terapeutti. Mulla on jotenkin aika hälläväliä olo tällä hetkellä. Asiat tulee kyllä hoidettua, vaikka ei koko ajan niin hirveen tarkasti huolehtisi ja stressaisi. Asioillahan tunnetusti on tapana järjestyä :) Mä olen yleensä ensimmäisenä stressaamassa ja huolehtimassa ihan kaikista asioista, joten tä tuntuu kieltämättä ihan hyvältä vaihteeksi vaan olla välittämättä.

Toivottavasti teidän viikko on alkanut hyvin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti